Eilen oli aika ihme päivä.

Ensin päivällä opettajani Priit Pärn piirsi mulle kaavioita, miten välttää tuottajien ansat ja pysyä taiteellisessa näkökulmassani. Kyse oli lopputyötarinastani Aamu, nukkeanimaatioon. Sain luottamukseni siihen takaisin, kun  Priit sanoi, että se muistuttaa alkuperäiskansojen tarinoita: asioita vain tapahtuu, ilman sen kummempia alustuksia.Yllättävyys on kuulemma käsikseni vahvuus. Tuottajat olivat taas yrittäneet vakuuttaa minua, että elokuvallisia siteitä ja pohjustusta kaivataan, toisinsanoen kesytystä. Äh, ihmeellistä tämä elokuvan tekeminen. Yht´äkkiä pitääkin alkaa miettiä miten suhtautua tuottajiin, jotka säätelevät rahapussin nyörejä. Tämä on uutta minulle.

Sitten kämppis Heidini kanssa Linnateatteriin katsomaan Sokerihumala-näytelmää. Tämä esitys oli siitä erikoinen tapaus, että Heidi oli saanut ilmaisliput siihen meille Mikaelinkirkon seurakunnan tarjoamana. Itse näytelmä piti otteessaan loppuun asti. Ihmekkö tuo, se sijoittui tähän aikaan. Päähenkilö, 17-vuotias tyttö ystävystyi pedofiilin kanssa joka yritti parantua. Samaan aikaan hän harrasti teinimäistä seksi-ja ihmissuhderäpellystä parikymppisen pojan kanssa. Tytön elämästä oli kerrankin jotenkin uskottavasti ja aidon oloisesti kuvattu ailahtelevuus, seksuaalisuus, perheen tuen tarve kun sitä ei ole tarjolla, avoimuus, lapsellisuus ja maailmaan suuntautuneisuus, energia... 

Kun näytelmä oli ohi kirkko tarjosi vielä teatteriravintolassa kahvit ja pullat sekä näyttelijöiden haastattelun. Tässä vaiheessa kävi selväksi, että nyt koittaa pappejen tilaisuus esittäytyä meille nuorille katsojille.Heidin ja mun mielipidettä näytelmästä kyseli ensin kirkkoherra, sitten seuraamme lyöttäytyi kolmekin pappia. Nämä olivat toki sympaattisia tapauksia, mutta keskustelu tuntui silti väkinäiseltä. Naispappi yritti todistella, kuinka hän erottaa kyllä pedofiilit homoista...Absurdia. Myönnän, että minuun iski vähän paniikki tämän kirkollisen lähentelyn kourissa. Liperit ja mustat puvut vaan alkoivat vilkkua silmissä ja teki mieli rynnätä raikkaaseen ulkoilmaan... 

Sitten vielä Dynamoon kuulemaan Inva(tv)resistoria, jolla oli hyvä meininki. Serkut rakastaa paremmin, saimme oppia.