Jos antaa elämän viedä, niin se pian viekin sitä tahtia tapahtumasta toiseen, ettei kerkeä kuin vähän evällä myötäillä.

"Hyvää päivää neiti, tahtoisitteko kenties Pariisiin ja siitä itäänpäin Sancy-kaupunkiin Ranskassa, animaatiofestareille?

"Voi kyllä mielelläni, mutta ei ole edes varaa uusiin kenkiin, kun vanhoissa on jo reikä pohjassa, mistä tulee vesi sisään sateisella säällä"

"No eipä tuo mitään, arvoista neiti, kyllähän Suurlähetystö nyt tällaisen matkakustannukset hoitaa tuosta vain..."

Ja niin edespäin. Siispä olen lähdössä Ranskaan kesäkuussa, nukkeleffamme on siellä festareilla.

Elämä on seikkailua. Pitää vaan seurata impulsseja.